Olen asunut nyt yksitoista viikkoa putkiremonttipakolaisena ystäväni asunnossa. Ensimmäinen mahdollinen valmistumispäivä oman kodin remontin osalta on 13.5., neljän ja puolen viikon kuluttua. Pakolaisuus on mennyt ennakko-odotuksiin nähden yllättävän hyvin, vaikka olenkin ikävöinyt välillä todella paljon omaan kotiin. Meillä on kuitenkin Sissin kanssa ollut käytössämme mukava ja siisti, lähellä omaa kotiamme oleva valmiiksi kalustettu asunto, johon olemme muutamien omien tavaroidemme kanssa miltei kotiutuneet. Tänään tosin olen kolmesti lyönyt pääni parven reunaan...
Aluksi oudointa täällä asumisessa oli se, ettei täällä tuoksunut meiltä. Se asia on korjaantunut viikkojen myötä ja luultavasti osaltaan helpottanut kotiutumista. Kaikkein yllättävintä on ollut se, kuinka vähillä tavaroilla sitä loppujen lopuksi pärjää. Minulla on siellä remontin keskellä - huolellisesti muovien sisään pakattuna - paljon tavaraa, jota en juurikaan olen näinä viikkoina kaivannut. Saattaa olla, että kesän kirpputorikassiin päätyy paljon tavaraa. On toki niitäkin tavaroita, joita olen kaivannut. Kuten sukkapuikkoja siinä vaiheessa, kun pyöröpuikolla ollutta pipotekelettä piti ruveta kaventamaan. Tai sitä pientä öljypulloa, jolla olen fillarin ketjuja rasvannut. Tai niitä harvoja jumppavaatteita, joita omistin ennestään.
Koska tässä väliaikasessa, reilun 20 neliön kodissani on minun ja ystäväni tavaroita, ei tämä ole varsinaisesti sisustuslehtikelvollisessa kunnossa. Minulle tämä on ollut huiman kasvun paikka: täällä on pakko ottaa rennosti, koska tästä asunnosta ei näillä kamoilla yksinkertaisesti saa kivannäköistä isollakaan vaivannäöllä. Näissä kuvissa ei näy nyssäköitä, täyteen tungettuja naulakoita ja vaatetankoja eikä kaappiin sullottuja tavaroita, vaan nykyisen asumisemme kauneimpia paloja.
This is my eleventh week as a plumbing renovation refugee. All this has been surprisingly painless, but today when I've hit my head three (!) times already in the beam of the loft bed I've missed home.. The apartment belongs to a dear friend of mine and she was a darling to let us come here to live. The 20+ square meters are filled with her things and my things so the place is sort of an eyesore in general. Not something to flaunt in an interior design magazine. But this is close to my home and therefore I have an easy access to the site. I've been very surprised to notice with how few things you manage. I have a feeling that a lot of what I now have under the wrap at the site will end up in flea market...
No comments:
Post a Comment