Viikko sitten vapaa-aikaani hallitsivat sienet, tarkemmin sanottuna suppilovahverot. Työkaverini Tiina toi sunnuntai-iltana ison korillisen keräämiään sieniä, jotka ilolla otin vastaan. Sunnuntai-ilta meni niitä putsatessa ja pieniessä, ja ehdinpä käynnistää kuivausoperaationkin. Pakastimeen ei nimittäin vieläkään mahdu marjojen lisäksi juuri muuta - jäätelöpaketille on kuitenkin aina varattava tilaa. Tajusin hetikohta, että en pysty sellaista määrää kuivaamaan kiertoilmauunissa, kun kuitenkin piti käydä töissä päivisin, joten huhuilin Facebookissa, josko kaveripiiristä löytyisi kuivuri lainaksi. Ja löytyihän se. Myöhään keskiviikkoiltana koko sienisaalis oli kuivattu ja purkitettu. Jätin yhden purkin lieden viereen työtasolle, jotta muistan käyttää viimeiseen muruun kuivaamani herkut, joiden eteen näin paljon vaivaa.
A week ago all my time was dominated by mushrooms, yellowfoots to be precise. My colleague brought a big basket full of them on Sunday, which I accepted with joy. After cleaning I started to dry them but realized very soon that the capacity of my oven wouldn't make it. After all, I had to spend my days in the office... So a dear friend of mine was kind enough to lend me her dryer. Late Wednesday evening the entire lot was dried and canned. I'm so looking forward to using these in my cookings.
Wow! Hieno "saalis" :) Viikonloppuna metsässä ei kuulemma näkynyt yhtään sientä... terv ingrid
ReplyDeleteEikö vain! Sen verran epävakaista säätä on lähipäiviksi luvattu, että luulisi tulevana viikonloppuna sieniä löytyvän.
Delete