Wednesday 15 May 2013

Tristan & Isolde

Melkein viiden tunnin mittainen Tristan ja Isolde on nähty ja olen edelleen hengissä siitä raportoimassa! Kutsun esitti ja lipun sekä seuran eiliseen kenraaliharjoitukseen tarjosi hyvä ystäväni. Ensi-iltansa Tristan ja Isolde saa perjantaina. Sali näytti täydeltä parvia myöten, ja omassa oopperassamme yleensä harvemmin kuullut, tällä kertaa yllättävän runsaat bravo!-huudot saivat epäilemään, että katsomossa oli Wagner-faneja ulkomaita myöten. Itse esitys oli kaksine väliaikoineen taattua Kansallisoopperan laatua: solistit lauloivat kuin olisivat syntyneet sitä tekemään (Matti Salminen Kuningas Markena minun mielessäni ylitse muiden), orkesteri soitti kuin unelma, kahvi oli kuumaa ja leivonnaiset herkullisia ja jono veti sekä narikassa että naistenhuoneessa.

Ensimmäisen näytöksen ensimmäiset kolme varttia menivät pilkkiessä, sillä säntäsin oopperaan kuudeksi suoraan työpäivän jälkeen, joka sekin oli alkanut melko varhain. Mutta kun näyttämölle saatiin lisää valoa ja actionia, loppui pilkkiminen ja saatoin heittäytymään nauttimaan esityksestä unien sijaan. Tunnustan, että kolmannen eli viimeisen näytöksen aikana vilkuilin kelloa aika usein siinä samalla kun toivoin, että se Isoldea kuolevan Tristanin luokse kuljettava laiva viimeinkin saapuisi. No, saapuihan se ja loppu olikin sitten tuttua huttua jokaikisestä näkemästäni oopperasta: esiripun laskeutuessa näyttämö on täynnä kuolleita, yleensä jollain tapaa (onnettoman) rakkauden vuoksi henkensä menettäneitä. Onko joku joskus nähnyt jonkun oopperan, jossa olisi onnellinen loppu ja ruumiita nolla??!


I saw my first-ever Richard Wagner's opera, Tristan and Isolde, yesterday. I didn't love it, but I liked it. Actually there was a lot to like, like Matti Salminen (in the picture), who played King Marke and the fabulous orchestra - just to mention a few. In the audience there were obviously many hard-core (foreign) fans of Richard Wagner, who bravoed more than I'm used to hearing in Finnish National Opera. Go see it and enjoy yourself if you can bear the five-hour sitting.

Kuva: ooppera.fi

No comments:

Post a Comment