Kävin eilen iltavastaanotolla Meilahdessa 4-vuotiskontrollissa ja sain taas terveen paperit! Päätä ei, luojalle kiitos, skannattu, joten lausunto pätee siis leuasta alaspäin :-)
Askel oli keväisen kepeä, kun kipitin ratikkapysäkille ehtiäkseni kotiin katsomaan Neloselta Neljän tähden talkoita, jossa ystävien mökillä Vallilassa vaihdettiin terassin valokatetta ja istutettiin kukkia Roman Schantzin komennossa. Oopperan kohdalla vaihdoin ratikkaa juosten, punaisia valoja uhmaten - ja ehdin kuin ehdinkin kyytiin. Ja kohta sain kuulla, kuinka kauniit kengät minulla onkaan! Ja ihana punainen takki, jonka alta mekko helmahtaen (sanoisi siskontyttöni Siiri) pilkisti. Kaikenkaikkiaan ihana asu siis. Ja tämän minulle kertoi tuikituntematon, ystävällinen, fiftarityyliin pukeutunut naisihminen. Jos tuttujen kohteliaisuudet lämmittävätkin, niin tuntemattomien spontaani ystävällisyys ehkä vieläkin enemmän.
Kiirehtiessäni tv:n ääreen jäi kuva tästä tuntemattoman kehumasta asusta ottamatta, mutta rekonstruktuoin sen sängyn päälle, kas näin:
Takki/coat Zara, kietaisumekko/wrap dress Issa London, kello/watch Michael Kors, rannekorut/cuffs Lindex ja kengät/shoes Sara Navarro.
I passed!! I'm healthy, fit as a flea - at least from the chin down. (My mental health was not tested...) After receiving the good news I hurried home to watch Neljän tähden talkoot, starring my friends' cottage. Next best thing was, however, yet to come: a total stranger complimented my outfit on my way home in the tram. She loved my shoes, my dress, my coat - the whole outfit. Can't blame her - I liked the ensemble myself, too. Spontaneous compliments, coming from total strangers are always the best: because they don't have to give them, you know that they come from the heart.
No comments:
Post a Comment