Olin varannut täksi iltapäiväksi ajan kampaajalle otsatukan lyhentämistä varten. Pahaksi onneksi liikenne tökki ja lisäksi tein pari väärää liikennevälinevalintaakin perille päästäkseni, mikä tarkoitti sitä, että loppujen lopuksi kipitin paikalle puolijuoksua, otsa hiessä - ja vartin myöhässä. Olin täysin vakuuttunut, että minulle oli varattu vartti aikaa ja joutuisin kääntymään ovelta takaisin, mutta ei. Tervetuloa vaan ja tähän istumaan. Vielä tässä kohtaa luulin, että nyt nyrhitään hätäisesti jokunen milli pois otsiksesta ja sillä siisti - kiitos ja näkemiin. Vaan tuossa kohtaa hyvät haltijat olivat puolellani: minulle olikin varattu tunnin aika! Siispä Azimin kanssa päätettiin ensin leikata otsis; sitten hiukset pestiin, sävytettiin ja föönättiin. Ja tökättiinpä minulle jossain kohtaa skumppalasikin käteen.
Mikä vielä siinä viiden hujakoissa vaikutti arkisen tehokkaalle, vähemmän glamoröösille otsatukan lyhennystoimenpiteelle muuttuikin pyytämättä ja yllätyksenä ylelliseksi hemmotteluhetkeksi. Miten elämä yllättääkin iloisesti juuri silloin kun vähiten sitä odotat! Hiuksista - ja alkuillasta - tuli niin kivat, ettei sekään harmittanut, etten ehtinyt Paavalin kirkkoon kuuntelemaan kauneimpia joululauluja pop-sovituksin.
I had an appointment with my hairdresser today. After making some bad choices when choosing my means of transportation I arrived in the salon very, very late considering that I only went there to have my bangs cut, which takes about fifteen minutes. So I thought that if I was lucky Azim would quickly cut my bangs before his next appointment. But for some reason I had an hour booked for the job. So I decided to enjoy the rest of the booked hour and I ended up having my hair dyed while I was having sparkling wine. Yes, the bangs got cut, too...
Sometimes life is like a box of chocolates, you never know what you're gonna get. I couldn't agree more with Forrest Gump.
No comments:
Post a Comment