Olen viime viikkoina tavannut ystävistäni niitä, joita en kovin usein tapaa. Kaikki tapaamiset ovat olleet kerrassaan riemukkaita: on juotu kahvia ja skumppaa, nautittu kakkukimarasta ja kävelty marraskuisessa illassa; puhetta ja naurua on riittänyt, ja jokainen kohtaaminen on lämmittänyt sydäntä monta päivää jälkeen päin. Joukossa on ollut yhteisten koettelemusten koettelemia kohtalotovereita, pitkäaikainen kampaajani sekä entinen esimieheni. Pidän itseäni maailman onnekkaimpana ihmisenä, koska minulla on ilo ja kunnia tuntea nämä ihmiset ja monta muuta - ja kutsua heitä ystävikseni. Ystävyys on yhteinen sielu kahdessa ruumiissa, kiteytti Aristoteleskin aikanaan.
During the last couple of weeks I have met friends I don't see that often. We've had coffee and cakes, champagne and pies, mulled wine and dinners; we've talked and laughed, walked and sprawled. I have enjoyed our encounters and felt myself very privileged to know these people and to be able to call them my friends. Actually, I might be the luckiest girl on earth...
No comments:
Post a Comment